Miksi haluan elää elämääni ilman päihteitä? Päätin kaksi vuotta sitten että se niin ihanaa itsensä kusettaminen saa loppua, ja oksensin 1,5 sisäiset hajuvedet pihalle.
Kohtasin omat pelot, epävarmuudet ja häpeä pilkut pala kerrallaan. Syyllisyyden, surun ja nimenomaan vihan työllistäminen kesti kauemmin kuin osasin odottaa. Avulla selvittiin mikä näiden tunteiden alla muhia.
Toistin, ja toistan edelleen itselleen etten anna sairauden ääni tehdä mitään paska temppuja. Opin päivittäin olla kuuntelematta sairauden ei niin hauskat uskomukset.
Hyväksyn että tunteet, ja ajatukset elävät ihan omaa elämää. Niiden eriyttäminen on todella toimiva työkalu, eli mikä liittyy mihin. Kysyn itseltäni miksi ajattelen ja tunnen juuri nyt näin, ja tarvittaessa kysyn vielä neuvoja.
En ole ikinä tuntenut niin voimakasta elämänhalua kun tämän raittiuden aikana. Kiusauksia kohdan joka vitun päivä, niistä ei voi välttyä jos on oikeassa elämässä kiinni.
Raittius todella kantaa, joka päivä enemmän. Vastoinkäymisistä pääsee aina avulla ylitse, eli yksin ei hitto saa jäädä.
Oikein hyvää raitista päivää kaikille tasapuolisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti