Huhu, olipas päivää. Olen antanut ruoan, kirjoittamisen ja keskusteluryhmän voimalla koko päivän ajan mun liian pienet korvat muille käyttöön.
Se on jännä juttu että mun stressihäiriö iskee lähinnä jos olen liian kauan yksin. Joku sisäinen ääni käskee suorittamaan, ja liikaa.
Näin varmaan monille toipuville addikteille käy. Siitä ihanasta sivuvaikutuksesta on vaikeaa päästä eroon, minä saan kiittää oman kasvatuksen.
Meidän alitajunta elää öisin ihan omaa elämäänsä, ja se yrittää kantaa meitä päivällä myös. Päivisin on niin paljon meteliä meidän ympärillä ettei oikein ehdi pysähtyä.
Minä harrastan jopa bussissa rentoutumista, omalla tavalla. Musiikki pelastaa monesti, kunnon Rock 'n' Roll voittaa pilamainosten tulva 6-0.
Rock on toverit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti