Yksi matka on tullut päätökseen, sadan tunnin pituinen kokemus. Tämä kokemusasiantuntijan koulutus herätti enemmän muistoja kuin olisin uskonut.
Ei yksinkertaisesti voi tukea muita jos ei ole itse jatkuvasti tutkimassa myös oman itsensä. Tajusin vasta 3 viikkoa sitten että nyt on vedettävä sitä hätä jarru.
Uupumuksen kanssa ei kannata leikkiä niin kuin minä leikin jos ei halua palata pohjaan. Läheltä liippasi taas kerran, mutta minun toipuva ääni otti onneksi vallan minusta.
Koulukavereita tulee kieltämättä vähän ikävää, enemmän meidän huippuluokan opettajat. Heistä paisuu aitoa elämänhalua, harmi että se tarttuu niin harvoihin.
Onneksi en ollut enään täysin särkynyt kun aloitin tämän tietynlaisen mankeloinnin. Ehjäämpänä jatkan rintaman rinnalla, ja jatkan tietynlaista ampumista.
En päästä päättäjät niin helpolla kun he haluaisivat, oikein paljon voimia kaikille tasapuolisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti