Näitä taas, mutta minulla ei ole tällä hetkellä muuta mahdollisuutta purkaa näitä asioita.....
Olen jo lapsuudesta asti ollut niin täynnä säröjä että olen oikeasti joutunut turvautumaan omiin valheelisiin uskomuksiin.
Koen pakonomaista tarvetta keksiä tarinoita omasta elämästään, minua aina hävetti myöntämään että minulla on ollut erittäin vähän naisseuraa, ja etten ole suorittanut asepalveluksen.
Olin pakomatkalla kaikesta, ja elään edelleen noin pari tuntia päivässä omassa päässä, ja silloin suljen kaiken pois mielestäni.
Ilman tätä hetkellistä tavallaan sairasta eskapismia en vittu pärjää tämän ei aina niin hyvän maailman kanssa.
Sen takia rakastan kulttuuria, ja muutaman huippuluokan artistin, joskus enemmän kuin omaa pientä elämäni.
Heidän maailmassa tunnen itseni täysin turvassa, ja en voi sietää joka päivästä vitun small Talk. Olen kehittänyt voimakkaan realismi riippuvuuden koska en saa enään juosta pakoon.
Luonto on minun sydämessäni, ja muuan hobiitti mahtuu mukaan. Minä vihaan ylimielisiä kusipäitä enemmän kuin on terveellistä minulle, ja haluan enemmän kuin usein räjäyttää koko hiivatin Moskovan kylä.
Halut vastaan päätöksiä, tähän mennessä se oma terve osa mun melonipäästä on vienyt voiton, mutta jos joku vatipää kerran vielä haukkua minua ilman varsinaista syytä ryhmässä pedofiiliksi niin hän saa yrittää muistaa napata vessapaperi rullan samalla kun juokse paskat housuissa vittuun.
Oikein hyvää päivää kaikille sotureille, yeah 😃
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti