Brainfood

 

Oksitosiini, se rakkauden hormooni. Tässä kuvassa lukee että meidän aivot tuottavat sitä kun me auttamme toisia. Olen kokenut sitä ihanaa tapahtuma, silloin voi alkaa pysäyttämätön ketjureaktio. Kun oikeasti jaksaa auttaa toisia, ei saisi heti laskea sitä teko itsekeskeisyyden huippusuoritukseksi.

Minulle se on ollut aikaisemmin tosi haastavaa ottaa apua vastaan. Nyt olen siinä pisteessä että uskon oikeasti yhteen asiaan, se ei ollut täysin ikiomista valinnoista johtuen.  Omissa aivoissa tapahtuu jo lapsena aika ratkaiseva muutos. Oksitosiinin tuotto väheni huomattavan paljon, ja tilalle tuli paniikki mömmöä tuottavaa stressi implantti. 

Se pelko mikä istutettiin minun jo lapsena oli yksinkertaisesti niin kahlitsevaa että se sai minut pelkämään omaa itseäni, ja paljon muutakin. 

Mutta, löysin jo lapsena luonnon, koirien ja taiteen ihmeellisen mailman. Se Oksitosiinin tuottaminen ei onneksi ikinä kokonaan loppunut, se hana oli tukossa. Veikkaan että meitsin pirun raju Alkoholin käyttö on toiminut tulppana meistin boltsissa, se käski rakastaa hänet, eikä ketään muuta.

Olen viime vuoden aikana osannut luoda uusia suhteita, ja korjata muuan vanhaa. Kuvitellin päihtyneenä löytäväni kaman käskyjen joukosta kaikki tarvittavat vastaukset. Vittu mitä paskan luokan läppää selitin itselleen.

Nyt on uusien kokemuksien aika, ja tämä kirjoitus on yksi askel niiden joukossa. Haluan jatkossa kehittää omaa auttamiskykyä ja löytää parempia rakkauden osoittamis tapoja. Kohteista ei voi ikinä olla varmaa, eikä sille ole loppupeleissä niin suurta merkitystä. Auttaminen on yksi hyvä tapa osoittaa että aikeet ovat hyvät.