Muuttoja

 Mulle sanottiin kamapiireissä että mul on stadin eläintarhassa oma häkki. Kuusisaari ja Korkeasaari, nimet menevät kyllä päihtyneenä monilla sekaisin. Olen elämäni aikana muuttanut noin 100 kertaa. Puolet niistä muuttoista tehtiin ennen kuin täytin 10 vuotta. 

Tämä kaltteri oli noin sata vuotta sitten jääkarhujen vankilan sisäänkäynti. Ajatelkaa, miltä se tuntuisi jos meitä addikteja laitettaisiin näytölle kuin vangitut petoeläimet. Sellaisia katseita saa myös raittiina ottaa avomielisesti vastaan. 

Toisaalta, häkissä on todennäköisesti turvallista vetää kaikki maailman mömöt naamaan, pois silmistä ja pois koko kaltevan yhteiskunnan rakenteista. Jippii! Häkissä voi varmaan viljelä lääkkeelliset kasvit, en usko että yksikään tuholainen suostuisi tulla pölliä niitä. 

Näitä ajatuksia vaan syntyy kun on elännyt lähes koko elämän oman pään vankina. Mutta, muutos on edennyt ja suurin osa paskoista on pistetty hävittäväksi. Tunnetason paskat, niitä harva halua kuulla tai kokeaa. 

Jotkut toipuvat kestävät sen kun otetaan autettavan paskat omaan syliin, siitä se todellinen toipumismatka sitten alkaa. Kuka jaksaa elää paskaisessa yhteisössä? en oikein tunne monta sellaista ihmistä, ja se on hyvää niin. 

Yksi neuvo kaikille, se on täysin luonnollinen tarve kun se tuntuu siltä että pitää oksentaa kaikki paskat yhdellä splugauksella pihalle. Sen takia se on niin hiton tärkeää löytää sitä toimivaa tukiverkosto. Toimivaa sellainen koostuu ihmisistä joilla on lähes identtinen tausta. He ymmärtävät mitä toipuva addikti joutuu käydä läpi. Ei muuta, hyvää viikonloppua kaikille sotureille!