Työelämä ja päihteet

 

Vauraisissa maissa aika lailla perusjuttu kun puhutaan lähinää menestyvistä työntekijöistä. Tai niistä jotka haluavat tehdä kaikkensa sen eteen että menestyvät omalla "uralla". 

Itse valitisin tämän kuvan puisesta lattiasta koska olen jo Saksassa työstänyt tätä ihanaa ja anteeksi antamatonta raaka-ainetta. Se oppisopimus jobbi ei mennyt ihan putkeen. Aloitin sen parikymppisenä ja olin jo 4 vuotta ollut päihdesirkusessa messissä.

Tapasin Saksassa yhden lääkärin joka oli oikeasti halukas keksiä syitä että saisin sairaslomaa. Hän tiesi että puhuin ihan puutaheinää, mutta hän sai valtiolta ja lääketeollisuudelta mehukkaat bonukset kun kirjoitti minulle kaikki tarvittavat todistukset. 

Eli minä syyllistyin siihen että kusettin työnantajani ja kotitohtorin. Koska olin koukussa, pahimman kerran ja nimenomaan kokaiiniin. Olen muutenkin aina ollut turhan kunnianhimoinen ja koksu voimisti sitä draivia, mutta potkut eivät riittäneet työntekoon. 

Sitä mm. pörssimaailman sekoilua mitä näkee elokuvissa on ainoastaan säälittävän luokan pintaraapaisu  tästä todellisesta ihmiskunnan osasta.

Itseasiassa moni vastuutehtävän saannut työntekijä elää sitä salakavalaa kaksoiselämää minkä minä elin. Kokkimaailmassa se oli täysin normaalia että vedettiin jo aamusta keittiön viinat, ja ajoittain joku esimies toi pojille paukun että kestetään kiireet paremmin. Sitä showta harrastin lähes 17 vuotta. 

Olin useammin pienessä hiprakassa tai pahassa krapulassa kun työt kutsuivat, ja siitä seurasi harvemmin hyvää jälkeää, kun puhutaan työyhteisön voinnista. Miksi tämä Julle poika saa luvan olla pihalla ja me muut joudutaan katsoa häntä vierestä? Vastaus kuuluu : Olin pirun taitava keiitäjä, Mulle annettiin sen takia niin paljon siimaa että se aiheutti kärsimystä. 

Loppuvaiheessa minua säälitin ja haukuttin mm. patalapuiksi. Ja heitettiin mukisematta pihalle. Me duunarit ja meidän kuuluisat liikelounaat, on the road to mayhem. Se ei ole kivaa kuin tärisee niin paljon että ei saa enään persilja tupusukan sijoitettu lautaselle ilman että ilmastointi vie sitä päin seinää. 

Näitä riittää. Mul on vielä pitkä matka edessä että osan suhtautua työmaailmaan eri tavalla kuin diktaatori paskapää.