Aika lailla meitsin unelma naapurusto. Luonnonvaloa, raitista ilma, jäinen ympäristö. Mutta, kuka hitto tänne on eksynyt? Tämä veijari varmaan ihailee tätä maisema. Ymmärrän.
Olen aikoinaan päihtyneenä yrittänyt päässäni matkustaa vastaviin kohteisiin. Jatkuvien muuttojen takia sisäinen reissumies oli aina mukana. Pääsin myös kohteisiin missä olin turvassa. Niin hassulta kuin kuulostaa, mutta niistä harjoituksista on vieläkin hyötyä.
Se pieni ikioma Shangri-La. Tykkään kuvitella paikkoja joissa pääsen koskettaa luontoa. Jokainen on varmaan joskus pitänyt hienoksi hiotun kiven kädessä. Ne ovat niin uskomattoman sileitä. Se on todella rauhoittavaa kosketuspinta.
Se on todella tärkeää löytää sitä oma turvaa, ja rauhaa. Sitä on sirkuksessa hiton harvoin tarjolla. Vietäkää siinä paikassa niin paljon aikaa kuin tilanne vaatii. Minut löytää aamulla bussissa matkalla duuniin, ja silloin olen vielä omassa maailmassa.
Stressivapaata ilman krääsää, aiaiai kuinka hyvin se toimii.............................Ai niin, hyvää huomenta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti