kynäillään....

 Aloitin jo kakarana kirjoittamisen. Opin sen melko nopeasti. Viimeisten 13 kuukauden aikana on välillä tuntunut siltä kuin olisin vahingossa ampunut mustetta suoniin. Mikä ihme juttu meikäläisessä virtaa? 

Mun veri on jostain syystä hyvin tummaa, ja paksua. Mutta, olen mutsin suvulta perinnyt tämän luovan hulluuden, ihan kuin paksu veri ei riittäisi. On niitä hetkiä kun päässäni pyörii muuan sataa ajatusta yhtä aikaa. Eli, on ennen tullut kynäiltyä.

Osan keksiä juttuja, ja tekstejä on tullut kirjoitettua. Unelmoin jo skidinä kirjailijan urasta, mutta meidän perhen jatkuva muuttorumba esti sen. Nyt on nyt. Olen myös kirjoittamisen avulla tutustunut oman itseäni, jase on ihan fine. 

Kirjoittamisen avulla saan luvan kuvitella olevansa jossain muualla. Mun runouttaa voidaan kutsua reissu päiväkirjaksi. Mielikuvitusmatkojen ihanaa maailmaa, ja paras puoli tässä hommassa on että raittiina pääsee aina palamaan todellisuuteen, ilman darraoksennusta tai muita pottumaisia sivuoireita.

Kynä, se saattaa olla terävää, mutta sen pistovoima ilmenee sanojen voimalla. Write your ass off!!!!!!!!