Ihan kuin minä muuan vuosi sitten. Namaste oli täysin tuntematon termi. Keskisormen käyttö opin jo skidinä. Se oli mun maailmassa yhtä usein käytetty tervehdys kuin hyvää huomenta. Mietin jopa ääneen mikä olisi kaikkin tehokkain tapa sanoa haistakaa vittua. En tiennyt miten tärkeää se on että löytää edes jonkunlaista henkistä tasapainoa.
http://www.youtube.com/watch?v=gHPEIMGAXJc
Tästä linkistä löytyy aivoja rentoutavia ääniä. Kun sielu ja keho ovat ravittua, ja luonnolisilla keinoilla, minun keho ainakin ilmoittaa minulle että on aika pysähtyä. Että vituttaa on aika normaalia, se kuuluu pakettiin kun aidosti välittää.
Mutta, kun pysähtyy ollakseen läsnä oman itsensä kanssa, voi aika helposti tiedostaa missä nyt taas pänniä. Tämä perinteinen katasrofiajattelu on yleistä. Se riippuu omista kokemuksista miten helposti rupeaa uskomaan että kaikki menee aina päin v:tä.
Minullakin on yksin ollessaan ajoittain aika haastavaa löytää tasapainoa, mutta silloin pakotan itseäni pysähtyä. Me joudumme kyllä usein olemaan yksin, ja silloin on hyvää tartua näihin netti lääkkeisiin. En tarkoita mitään pimeän verkon ilopillereitä. Sellaisia linkkejä ei täälläpäin herää, piste.
Toipumisen kuuluu rehellinen itsetutkiskelu, ja sitä ei todellakaan kande harrastaa stressaantuneena tai vihaisena. En olisi ikinä uskonut että voin voittaa omat pelot, epävarmuudet, häpeän- ja syylisyyden herkut, tai yhtään mitään ilman päihteiden antama lohtua. Toisiin kävi, nyt voin aika rauhassa olla oma itseäni. Se riittää. Toistaiseksi ainakin. Aika näyttää loput.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti