No worries, olen edelleen messissä! olen koko elämäni aikana saanut kuulla: " Ota nyt jumalauta itsesi niskasta kiinni!" Se oli silloin, ja nyt on nyt. Se tuntuu aikoinaan vittuilulta. Mutta, vittuilu on myös merkki välittämisestä!
En meinanut hyväksyä että joku välittää minusta. Olen oppinut huomata sitä. Ja olen kiitollinen. No niin, retkahdus ei kuulu toipumisen. Se on merkki sairauden aktivoitumisesta. Sairastumisesta ei tarvitse kantaa vastuuta, mutta toipumisesta voi. Minä koen että minun täytyy ottaa vastuuta omasta elämästä. Toipuminen on addikteille yhtä kuin elämä. piste.
Se on aika turha istua krapulassa kotona, ja valittaa päihdehuollon huonoudesta. Siinä toki on parantemisen varaa. Mutta, ilman meidän toipuvien suoraa palautetta ei tapahdu mitään. Ei ainakaan pian. Tiedän että jokainen tarvitse aikansa, minäkin otin sen.
Olenko ylimielinen? siltä saa tuntua jos se helpottaa teidän oloa. Toistot, toistot, toistot. Ilman niitä me emme voi muuttaa paskakaan meidän sisäisestä ihanuudesta. Ja joka retkahdus voi olla elämän loppua. Minä olen ymmärtänyt sen olevan todella itsekästä kuin tuhoin oma itseäni.
Minulle vittuiltiin ihan pätevistä syistä. Saa vittuila jatkossakin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti