lauantai 16. huhtikuuta 2022

lisää kissanpäiviä


 Eikö se olisi siistiä makaa leppoisana lumihangen rauhassa, ja haukotella muille? Nämät hetket ovat jopa kissapedoille harvinaisia herkkuja. He joutuvat päivittäin taistelemaan ruoansaanista. Lumileopardit ovat hyvin sopeutuneet heidän enemmän kuin vaativan elinympäristön. Kunnon metsästysretken päättyessä on lupaa hengähtää. 

Minusta on viime aikoina ajoittain tuntunut siltä että raittiina pysyvät ihmiset ovat lähes yhtä uhattuina kuin nämät katit. En alaa väittämään että meitä metsästetään, ei ainakaan ilman lupaa. Minä en ainakaan koe oman raittiuden uhattuna. 

En ole läheskään ammattitason auttaja, Mul on vielä ainoastaan kokemusta siitä kun olen auttanut läheisiä. Siitä olen oppinut ettei se onnistuu. Liian paljon tunteita mukana pelissä. Minua on onneksi neuvottu. Omat gurut ovat sanoneet etten saa juosta kenekään perään. Sen rajan vetäminen tuo tällä hetkellä haasteita, ja sen takia purkaan nämät tunteet teidän luettavaksi. 

tiedän että voin ainoastaan istuttaa sitä toivon siementä, ja että saan kokea itseäni onnekkaana jos kukkiminen alkaa. Se on niin hiton surullista kun näkee, ja kuulee mihin muotoon tämä vitun päihdesirkus on kehittynyt. Tietyt hoitolaitokset eivät kykenee tarjoamaan toipumisrauhaa. Siellä vedetään ihan pokkana muunneltua lakkaa jota ei voida todeta huumeseuloissa. 

Minusta tuntuu että kamatrokkareiden määrä kasvaa yhtä nopeasti kuin joku rutto. Ja sen myötä todella sairaita addikteja. Minulla ei ole tarkoitus aiheuttaa yhtään turhaa huolta. Me olemme yliherkkää jengiä. 

Mutta, tämä blogi on myös teitä kampailevia addikteja varten. Se päätös, se päätös. Se on meidän päätös. Se oli minulle myös erittäin haastavaa kohdata oman todellisuuden. Jostain täytyy aloittaa. Hyvä alku on myöntää itselleen että on sairas. Addiktio on sairaus, minä en välitä hevonvittuakaan heistä jotka väittävät ettei ole sairaus. 

Apua voi saada lähes heti kun on valmis kertomaan sen jollekin toiselle. Minä olen addikti. Kolme sanaa. 

Niitä sanoja saa toistaa itselleen niin usein kuin tarvitsee. Kun toistaa sen tosiasian itselleen tarpeeksi montaa kertaa, voi olla että sitä on helppo sisäistää, ja päästä sen vihdoinkin omasta suustaan. Olkaa hyviä, ja hakekaa ajoissa apua. Ei ole syyttä pelätä, jokainen aito auttaja ymmärtää mistä on kyse. Rauhallista viikonloppua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

katkeruus

 No voi itku, kun ihminen ei voi myöntää omat virheet, ja sitten syyttää muut. Tähän lisättynä se perinteinen kateus niin mun veri alkaa kie...