sunnuntai 17. huhtikuuta 2022

Omia arvoja kohti......


 Mun pikku sievä kultaköynnös näyttää taas reippaana mallia. Oma arvomaailma on hyvä pohtia, jokainen meistä kaipaa sisäistä ohjeistusta. Sitä tule ulkopuolelta niin paljon että välillä meinaa pää hajoa. Haluanko kasvaa valoisampaa aikaa kohtia? Kyllä, henkilökohtaisella tasolla ainakin. 

Mun jaloista ei kasvaa edelleenkään mitään juurten näköisiä nauhoja, mutta sisäisesti voin kasvaa. Vaikka olenkin joidenkin mielestä ikiliikkuja. Tykkään pitkistä kävelyistä, niiden aikana saan ihan tarpeeksi valohoitoa. 

Itse en ole ennen hirveästi jaksanut pohtia oma arvomaailma. Ylisuorittaminen oli minun arvomaailman keskipiste. Se johtii mihin johtii, ei todellakaan maaliviivan läheisyyteen. Ylisuorittamalla annoin itselleni luvan olla pysähtymättä. 

Nykyään arvostan rauhaa, lepoa ja hiljaisuutta. Näitä arvokkaitta hetkiä joutuu melko väkisin repiä täydestä aikataulusta. Arvostan myös luontoa, ja sitä kaunista rehellisyyttä mikä meidän mamma meiltä vaatia. Tämän asian suhteen uskon tekojen voimaan. 

Minulle raaka-aineiden kierrätys on tärkeää. Omat jäteet, niistä on hyvää aloittaa. Se tuo minulle henkistä tasapaino kun saan elää maassa missä sitä asia aletaan pikkuhiljaa arvostamaan. 

Ok, palataan todellisuuteen. Kun on päihteiden kahleissa se on ihan päivän selvää että oma arvomaailma on täysin hukassa. Yksi hiivatin aine ohjaa meitä. Se tekee sen todella vaikeaksi ottamaan yhtään mitään neuvoja vastaan. 

Sitten herää ainakin minussa yksi olennainen kysymys: Haluatko olla kamaorja? Yksi tämän taudin pahimmista valheista on ettei häntä saa jättää. Minä jätin, ja olen tyytyväinen siihen päätökseen. Välillä velloon raukkamaisessa itsesäälissä, olen niin yksinnäinen. Siltä se tuntuu, ei todellakaan kivaa. 

Silloin rentoudun, pysähdyn ja alan miettiä miksi lähdin toipumiseen. Arvostan aitoa elämää. Kaikkiin puoliin aitoa, ja en jaksaa enään pysä piilossa. Joskus sattuu, joskus jopa naurattaa. Antakaa omille arvoille vähän valtaa. Se on itse asiassa yhtä toimivaa prosessi kuin päihteille antautuminen. Haluanko raittistua? Kyllä. Tarvitsenko minä raittiutta? Kyllä. 

Päätösvalta, se on meidän. Siihen minä, ja muuan muu tyyppi uskoa. Joukossa on joskus viisautta. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

katkeruus

 No voi itku, kun ihminen ei voi myöntää omat virheet, ja sitten syyttää muut. Tähän lisättynä se perinteinen kateus niin mun veri alkaa kie...