Tuijotus

 Johtuuko se auringonvalosta että mörkö on saanut silmänsä auki? Hyppäsin Pasilassa seiskan spåraan.

Kuka nyt kehtaa tuijottaa? Yksi iäkäs, ja selvästi rikkinäinen mies. Hän näytti jostain syystä olevan ihan kauhuissaan. Olin otettu, ja myös huolissaan.

Näen isääni kasvot, ja käperyin omaan maailmaan.

Se on jännä mitä kaikkea kantaa lapsuudestaan mukaan. Hänen katseensa tuntui yhtä läpitunkevalta kuin faijan psykoottinen katse.

No, en jaksanut kiinnittää erityistä huomiota. Mutta, viiden minuutin kuluttua huomasin että tuijotus jatkuu. Onneksi olin jo oikean pysäkin kohdalla.

Olisin halunnut juosta pois. Vaikka olen jo lähes 50 vuotias palasin kehossani 46 vuotta taaksepäin. Paniikki oli enemmän kuin lähellä, mutta onneksi olen raittiina oppinut ennakoida.

Päivän pelastus oli aurinkoinen sää. Siitä olen kiitollinen.