Ennen vanhaa käytin päihteillä ommeltun yömyssyn. Myssyssä ei ollut saumoja, mutta se hajosi saumoista. Niin kuin koko elämä. Nykyään käytän vettä, ja leipää. Kun peruselämä pyörii yksinkertaisella tavalla on huomattavasti helpompaa kohdata näitä ns. taviksen haasteita.
En alaa väittää että elään kuin munkki. En muutenkaan haluaisin elää jossain luostarissa. Mun oma tahto kikkailee ajoittain aika pirun paljon. Mutta, se hiljenee lähes heti kun olen hyvässä, ja aidossa seurassa. Aitoa seuraa,se tarkoittaa rehellistä sellaista.
Rehellisyys ei aina ole kaunis, lohduttavaa tai inspiroivaa. Miten rehellisyyden käsitelee on aika usein kuulijan korvista kiinni. Minun maailmassa rehellisyyden tarkoitus on tuoda ajoittaista kipua. Se kipu kertoa aina jostain. Se opettaa, ja auttaa kyseenalaistamaan omia ajatuksia ja tunteita.
Toipuminen+rehellisyys = TOIMII. Meidän täytyy oppia kertomaan avoimesti, ja rehellisesti mitä apua me tarvitsemme. Tarpeet, voi vittu että ne vaivaa. Se johtuu siitä että me addiktit emme tiedä hölynpölyä siitä mitä me oikeasti tarvitsemme. Muiden viisaus, se on meidän elämänlankkaa.
Juokaa vettä, öitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti