Helsingin Vallisaari, mielnkiintoinen kohde. Eilen aloin toivoa että ajassa taaksepäin matkustaminen olisi mahdollinen. Mitäköhän tämän puun paakkuihin on jemmattu? Luulen että se on raita niminen puunlaji, mutta nimeän sen tässä tapauksessa kiljupuuksi.
Vallisaari, vanhojen trokareiden kehto. Ruutikellarit, tunnelit ja aika toimivan näköinen ilmastointi patteri. Varusteet näyttävät olevan edelleen kunnossa. Onhan se hassu miten raitis meri-ilma saa ajatukset lentämään. Ei uutta.
Se että tämä saari on harvinaisten perhosten suosikki pistää myös miettimään. Se jatkunut pitkään. Muuan keskieurooppalainen laji pitää saaren astuinkivenä, rantakivien värisävyt näyttävät kyllä erittäin kutsuvalta. Mitäköhän kaikkeaa heidän lentopostin mukana saappuu?
Minusta se on todella siisti jutksa että meille on stadissa muutakin tarjolla kuin piritorin kansanjuhlan ympärivuorokautiset sotkut. Ei muuta kuin kampeet niskaan ja menoksi, joskus on ihanaa karata tästä sirkuksesta. Mitäs tässä, huomenna on maanantai. Ei sen kummempaa, vielä......
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti