Huomenta kanssa topsahtelevat, ei millään pahalla, mutta se on yksinkertaisesti tylsää jos joudun käyttämään samat termit.
16 kk, raittiutta, elämä, mutkia, suoria, mutta ei yhtään kaatumista. Mä en oikein vieläkään ymmärrä mitä jengi puhua kun selitetään jotain kevätmasennuksesta.
Tottakai vuodenajat voivat vaikuttaa mielialan, valoisuuden määrä on tärkeää. Mutta, miksi niin moni imee ulkopuoliset kriisit? Kai se on pääasia että " vetää " jotain.
Minun mielestäni se kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin alkupala on se että oppia arvostamaan pienet, sievät ja jopa kauniit asiat.
Pieni kakku on isomman kakun pohja, älkää yritäkää popsia makeammat palat ensi alkuun. En koe että mauton kakku toisi kenelläkään makunautintoa.
Leivotaan reilun kokoiset, ja makeat pullat, jooko? Minä ainakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti