läpimurto

 Tämä kuva muistuttaa minua siitä päivästä kun päätin että hukkumiset saavat loppua. Olin kuitenkin niin kauhuissaan että minun piti kuvitella olevani vapaana uivaa vallas. Olen aina saanut kuvista paljon voimaa, mutta kun nyt katson tätä kuvaa haluan palata henkilökohtaisella tasolla omien arvojen suojiin. 

Toivon, tällä hetkellä, että luonto voisi hoitaa muutaman tärkeän päätöksen minun puolesta. Haluaisin antautua sen hellyydelle, voimalle ja parantavalle lohdulle. Olen aina rakastanut luontoa, mutta tänään olen kysynyt itseltäni miksi olen niin usein erehtynyt luulessaan että olin rakastunut naiseen. Hmm., koska tämä addiktio on todellakin tunne-elämän sairaus.

Voisin lyödä itseäni päähän kun en tajunnut että rakkauden tunne ei monesti ollut mitään muuta kuin puhdas hylkäämisen pelko. Miten hitossa olen kehittynyt niin keskeneräiseksi hölmöksi? Traumaperäinen kauhu on vastaus. Se pelko väärentää kaikki aidot tunteet, ja yhtä pahasti kuin päihteet. 

Tästä syystä minä tartun romanttisiin unelmiin, eli maalaan turhan kauniin kuvan minun omassa vajassa päässä. Tämän asian tiedostaminen on oman luokan läpimurto. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta olen vihdoinkin hyväksynyt tämän puolen itsestäni. Saanko sen työstetty? Kyllä, ajan kanssa. Öitä.