Motivaatio

 Motivaatio, en saa tämän aiheen kanssa rauhansopimusta solmittua. Omalla kohdalla sen taso heitelee, mutta ei usein. Olen jo ennenkin kokenut että omaa luottamus, toivo ja unelmat voivat tuottaa pettymyksen tunnetta. 

Syy siihen että ennen aina ylireagoin pettymyksiin on että satsasin aina yhden kortin varaan. Se yksi, ja " ainoa " mahdollisuus mureni. Kuvan mies, hän on "musta". Vittu mikä termi. No, hän ei kuitenkaan vaikeuksista huolimatta näe maailman mustavalkoisena. 

Minä sain oman motivaatiotason kasvamaan kuin ryhdyin tekemään asioita mitkä pidin itselleni täysin mahdottomana tehdä raittiina. Eka metsälenkki ilman pussikalja tuntui todella oudolta. Mutta, ei siihen mennyt kovin kauan kunnes tunsin itseäni raittiina myös turvattuna. 

Mun piti silloin vielä kokeaa mahdollisimman monta ulkoisia motivaatoreita. Ensin ryhmämuotoinen shokkihoito, sitten keväiset tuoksut, ja äänet. Koen kyllä lintujen keväistä sekametelisoppaorkesteria rauhoittavana tekijänä.

Nyt olen siinä pisteessä että oma raittistumisen halu on sisäistynyt, se alkoi viime kesänä. Olin jo alkuvaiheessa törmännyt niin loistaviin tyypeihin että se auttoi minua päättämään että se käyttö maailma saa jäädä muiden hoidettavaksi.