Aurinko on vielä jemmassa, mutta aamu on stemmassa. Se saa kyllä joskus mennä näin. Eilinen ilta herätti huolta, mutta myös toivoa.
Joskus ympäristö kallistuu enemmän pakkasen puolelle, mutta se ei tarkoita että ollaan tunnekylmyyden kahleissa.
Yksi vanha tuttu heitti eilen hyvästit, ja se kosketti enemmän kuin oma sielu meinasi sietää. Hän oli yksi vähistä kavereista joka aidosti varoitti minua liiallisesta päihteiden käytöstä.
Nyt koen sen erittäin tärkeäksi muistuttaa teitä että ei todellakaan kannata matkia mun menneisyyttä. Läheltä piti tilanteita oli enemmän kuin olisin ansainnut.
Elämään ei kannata suhtautua samalla tavalla kuin uhkapelien maailman. Se voi olla niin pienestä jutusta kiinni että portit sulkeutuvat, ja vara-avainta ei tietääkseni ole myynnissä.
Pysykää messissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti