Tykkään halata puita. Tämä oikein paksu mäntyrouva auttoi minut löytämään omaa paikkani kokonaisuudessa. Tämä kosketaa meikäläistä tunnetasolla. Luontoretket herättävät paljon erilaisia muistoja. Ja löydän joka ikinen kerta jotain uutta.
Olin kävelemässä ranta kohtia, ja kuulin että joku kuorsasi. Täh? Ajattelin ensin että joku uusi vieraslaji oli saapunut. Sitten huomasin kaksi jalka, ja vähän muutakin. Jaahas, se on ihminen! Hieno, en ole ikinä huomannut että kuollut yksilö kuorsaa, niin päätin että jatkan omalla polulla.
Palasin noin tunti myöhemmin samaan paikkaan, ja kyseinen nuorehko mies oli tanssimassa sielunsa kyllydestä. Hän huusi : Hyvää huomenta! Villiintyneessä ympäristössä törmää eläviin luontokappaleisiin.
No niin, nautikkaa kesästä, kyllä se tästä. Go green, not black!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti