Minä, ja sisäinen maailma. Olen pienestä lähtien ollut pätevistä syistä sisäänpäin kääntynyt. Mutta, se tuo myös haasteita. Se elämänpelko mikä istutettiin meikäläisen oli koko elämäni ajan päällimäinen tunne. Se kasvoi hiljaisuudessa niin ylivoimaiseksi etten pystynyt kohtamaan sitä. En osannut uskoa että voin tuntea muita tunteita.
Nyt on pahin solmu avattu, ja olen vieläkin hämmästynyt. Se tuntuu niin hyvältä. Tunnen että olen saanut elämältä uuden lahjan. Tämä löydetty tasapaino on parasta mitä olisin ikinä voinut toivoa. Olen noin puoli vuotta työstännyt tätä ihanaa ylihuolehtivaa osaa minusta. Se on kyllä enemmän kuin mielenkiintoista kun ymmärtää mitä kaikkea on saanut kasvatuksesta kannettavaksi.
Minun ei enään tarvitse pilkkoa sieluni päreeksi jos haluan tuntea mitä tarvitsen. Minun ei tarvitse enään paeta mistään. Minun ei tarvitse hylätä muita. Uusi kutsumus on kuultu, ja katsotaan minne se vie. Minä alan ymmärtää mitä minun tunteet sanovat, ja jopa ajatukset ovat selkeämmät.
Toipumisrauhaa kaikille
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti