No niin, tästä se lähtee. Jos on jaksanut nousta omista raunioista ylös, se ei todellakaan tarkoita sitä että on mukamas joku poikkeuksellisen yksilö.
Se on kaikin puolin kunnioitettava saavutus, siitä ei pääse mihinkään. Se on todella jännää kuinka se lisääntynyt itseluottamus saa monet uskomaan että he ovat staroja, minä, minä ja vielä kerran minä!
Olen sitä mieltä että se on aika hiivatin säälittävää jos ryhtyä saavutusten perusteella totaaliseksi egoistiksi.
Minä en suostu tekemään omista haluista numero, ja te toivottomat itsekeskeiset tyypit saatte jäädä ihan oman seuran.
Egoismi on empaattisen vallankumouksen vastakohta, ja putkiunelmat jäävät putkeen kiinni.
Ei muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti