Toivo

Toivo, täysin aliarvostettu tunne. Sitä unohtaa niin helposti kun ainoastaan suorittaa, ja ajattelee kielteisesti. No, mitä tässä kuvassa on niin toivoa herättävää? Luonnon aito kauneus. Se jää tällä maailman menolla liian usein huomamatta. 

Yksi hyvä konsti löytää toivo on unelmakartan teko. Lohtu, toivo ja iloa ovat erittäin tärkeitä osia toipumisesta, eli elämisestä. Jos on ihan surkea olo voi ottaa itsensä niskasta kiinni ja lähteä kävelylle, katsella vähän taivasta tai seurata muiden menoa. Jotain muuta kuin se että jää vellomaan omaan paskaan. 

Ilman yhtään toivoa on aika pirun vaikkeaa elää, ja se olotila voi aiheuttaa vähän vakavampia vaurioita. Siitä voi seuraa että eristäydytään, luovutetaan ja ollaan välittämättä mistään, tai kenestäkään. Jokainen kärsii, enemmän tai vähemmän. 

Kai minä yritän taas sanoa ettei synny muuta kuin märkiä pieruja jos kuvittelee olevansa joku uhri. Se ei johda mihinkään, ei edes linnanmäelle. Ehkä se on parempi että mennään saman tien pyytämään apua joltain, ja otetaan nöyränä hyvät neuvot vastaan. Ei muuta, kiitos.