Kelvin, Celsius ja Fahrenheit. Kumman puolelle sitten kääntyy on valinta. Toipuminen, ja tunneäly, se on mahtava kombinaatio. Minä pidin itseäni ennen päihtyneenä fiksuna, joo, itseasiassa se muuri mihin törmäsin oli loppupeleissä fiksumpi.
Onneksi en ole menettänyt muita ruumiinosia kuin yhden sormen pään, ja etuhampaat. Se että osaan suhtautua omiin sankaritekoihin absurdilla tavalla ei ole mikään erikoisominaisuus, mutta olen usein vielä ihmeessä kun törmään tyyppeihin jotka eivät osaa vääntää tieteellisistä tosiasioista vitsejä.
Kaikki on suhteellista, jopa suhteettoman suhteellista.
Eli tarkoitan ettei kaikki mitä meidän ympärillä tapahtuu liity meihin, ja sen takia en voi oikein sietää turhan luokan arvostelua.
Jos ei kestä rakentavaa palautetta se osoittaa ettei tule itsensä kanssa toimeen, ja olen siitä mieltä että jokainen on tavallaan vastuussa korjata edes pienet käyttöjärjestelmän viat.
Ei muuta kuin oikein aurinkoista viikonloppua kaikille tasapuolisesti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti