Me elämme resursseilla joita ei ole oikeasti olemassa, mutta se toiveajattelu kuuluu meidän yhteiskunnan periaatteisiin. Moni meistä ei edes miettiä mitä, ja miten me kulutetaan.
Tämän talouden epärealistinen järjestelmä on pakko kaatua että me näemme miten kusessa ollaan. Meidän ihana markkinatalous elää niillä koroilla joita rahapamput keräävät ilman kompromisseja.
Meidän ainoa vaihtoehto jäädä " pystyyn" on jättää luonnon fossiiliset rikkaudet rauhaan kunnes he toipuvat.
Tämä oikein arvokas toipumis orientation ajattelu liittyy niin moneen pulmiin. Välillä haluaisin perustaa uuden, ja oikeisiin asioihin keskittynyttä toipumoa.
Oman varaisen sellaisen, mutta ei missään nimessä eristäytynyttä koko maailmasta. Kestäviin menetelmiin perustuvan toiminnan, ja tutkimuksen tuloksiin noudattavan kokonaisuuden.
Enemmän luonto, vähemmän muovisen puutarhaan roippeitta. Se valitettavasti onnistu ainoastaan lähiympäristössä koska jokainen meistä tekee kuitenkin sen mikä ikinä tekeekin.
Ehkä tämä toivottoman romanttiikon unelma ajaa meikäläistä hautaan, mutta unelmointi on meidän kaikkien oikeus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti