Mitäs possu? Kohdellaanko sinut huonosti? Kyllä, erittäin usein. Suusta kuulee yleensä ainoastaan oink ääni. Jos eläimet osasivat puhua, huhu. Tämä on surullinen tosiasia, mutta Suomi on masennustilastojen kärkimaa Euroopassa. Maailman onnellisin kansa, joo. Boomereiden aikansaanos. Imago on tärkeää jos halua saavuttaa kansainvälistä kunnioitusta.
Liian raskas päihteiden käyttö voi tuhoa mielenterveyden. Mutta, miksi niin moni Suomalainen valitse uhrin rooli? Se on oikeasti lisääntynyt. Masennus, ja muut sairaudet, ne kyllä vaikuttavat mielialaan. Mutta, aidon surun näyttäminen ei menee läpi jos velloa samaan aikaan itsesäälissä.
Jokaisella pitäisi olla oikeus päästä pisteeseen jossa ei tarvitse identifioutua oman sairauden kanssa, pitäisi. Se muutos lähtee aina loppupeleissä itsestä. Meidän toipuvien täytyy oppia suhtautua saadun avun uudella tavalla. Kyllä meitä riittää, me jotka jakaavat sitä hyvää mitä olemme saanneet.
Mutta, sillekin täytyy vetää jonkinnäköistä rajaa. Se onnistuu ainoastaan hetkessä, eli toipuvilta täytyy melkein pyyttää että he eläisivät välillä samassa maailmassa kuin koirat. Ehkä meitsin täytyy varoa mitä välillä toivoon. Mutta, me ihmisetkin ollaan laumaötököitä, whoops!!!
En nauraa kenellekään henkilökohtaisesti, paitsi muutamalle päättäjille. Ja kieltämättä teille vakituisille itsesääli jumppa harrastaville. Mutta, minä en anna periksi. Olen snadi lumikkimies, joo. Minun täytyy nyt kohta mennä pesemään omat likapyykit, pesukoneessa. Ehkä Fazerin suku suostu vielä joskus leipoa koko kansalle sitä nöyrää piirakka, ja hitto, ilman palmuöljyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti