tiistai 13. syyskuuta 2022

musiikin voima


 Se luonnon oma rakkauslaulu. Se on meidän kaikkien lahja. Jopa myrskytuulet aiheuttavat oman konsertinsa. Lintujen laulut, ne kertovat eri tilanteista. Susien ulvonta, yhteenkuuluvuuden symfonia. 

Karhun karaisu, vapauden ilmaisu. Aaltojen rantautumis äänet, paineen purun biisi. Kyllä meidän sielut tarvitsevat luonnon mikrobit, mm. lumisateen lohduttava kosteus. 

Luonnon ylivoimalle pitäisi antautua, eikä taistella sitä vastaan. Me olemme riippuvaisia luonnosta, ja siitä " taudista" tuskin voi edes toipua. Minä en ymmärrä miksi niin moni kokea olevansa luonnon vankeja. No, luonnon tuomiokirkossa ei ole äänestysoikeutta. Luonnossa hallitsee ihan oman luokan demokratia, ja meidän yhteiskunta saisi luvan ottaa siitä opiksi. 

Siellä ei ole vara leikkiä uhria, ja sitä ei tarvitse pelätä, mutta kunnioittaa. Jos halua tutustua omiin aisteihin kannattaa ehkä joskus mennä illan hämärässä metsälenkille. Se on elävämpi kokemus kuin yksikään aine voi aiheuttaa. 

Ja tämä vielä rakkaat kanssa toipuvat, luonto kohtelee meitä joskus oikeuden mukaisesti. Hän on kaikkea muuta kuin hirmuhallitsija. Hän ottaa, ja antaa. Hän ei ole ostettavissa, koska hän ei välitä paskakaan meidän materialismin paskatouhuista. 

Minä en voi siettää näitä palleron raiskajia, ja kyseinen tomppeli saa toivoa ettemme tapaa kasvokkain. Hyvää vihreää elämää kaikille, pienistä jutuista se lähtee, ja muuta ei voi toivoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

katkeruus

 No voi itku, kun ihminen ei voi myöntää omat virheet, ja sitten syyttää muut. Tähän lisättynä se perinteinen kateus niin mun veri alkaa kie...