Yhteisöllisyys, tietyissä paikoissa siitä tehdään lähes pakolliseksi. Tietyissä muissa paikoissa siitä ei ole tietoakaan. Jossain paikoissa eletään siinä illusiossa että ollaan yhteisö, ja sitä on surullista seurata. Sisu on kaunis sana. Se kuvaa sitä aitoa voimaa.
Sitä pystyy ruokia, vaikka menemällä oman mukavuusaluen ovesta ulos. Yksi askel kerrallaan, ja aitojen vertaisten seurassa ei ole tarvetta kulkea häntä koipien välissä. Ne omat suojamuurit murenevat ajan kanssa, jos jatkaa raittiuden polulla.
Päihteistä toipuminen on monimutkainen prosessi, ja siitä kuoulusta ei valmistu koskaan. Se on toipumisen ihanin puoli, uusia paikkoja, ihmisiä, harrastuksia ja aika vapaa meinikiä.
Mutta ensin pitää vietää aikaa omassa pottukellarissa, ja kääntää ne tulevaisuuden rapeat lastut huolella. Hosumalla ei syyny muuuta kuin vetisiä pottuherkkuja. Ketsuppikaan ei edes pelasta niitä reipaitta ranneja.
Menkää halamaan puita, tai muita, ja olkaa ihmisiä. PLEASE!!!!!!!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti