Vuodenajat, onneksi niitä on. Se ei ole enään mikään itsestään selvä asia. Luonnon oma kiertokulku ei kuitenkaan välitä meidän mielipiteestä. Eli, millä tavalla me näemme oma itsemme tähän kokonaisuuteen verrattuna vaikuttaa kielltämättä meidän ajutuksiin. Olenko, vai enkö ole?
Filosofiset ajatukset ovat tämän aamun teema. Olen toipuva addikti, lopun asti. Onko minussa muita puolia? On, olen vertainen, kirjailija, tuleva päihdealan ammattilainen, ja itsehoidon orja. Sitä ei saa kukaan joka siihen pystyy laiminlyödä.
En ole maailman sosiaallisin ihminen, mutta se ei tarkoita etten välitä meidän kohtalosta. Aika hiivatin usein seuraan surullisena miten huonosti ihmiset kohtelevat toisiaan, ja itsensä. Ilon aiheet täytyy välillä aika väkisin etsiä, mutta tämä surutyö on minun tapauksessa vielä kesken. Olen tietyillä elämän osa-aluella keskeneräinen.
Olen kunnianhimoinen pikkupiru, mutta avomielinen sellainen. Se että olen oppinut sanomaan ei on vaatinut melko paljon itsetutkiskelu, ja se on vieläkin hankala toteuttaa. Elämä vie, ja minun täytyy antaa sen viedä. Olen tunnepohjainen steppailija, ja anteeksi en jaksa koko ajan pyyttää. Rauhallista sunnuntaita kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti